Näkövammainen Ville haaveilee siitä, että hän saisi tehdä tulevaisuudessakin työtä ja elää aivan tavallista elämää. Tällä hetkellä sitä ovat myyjän työ Karvian Salessa sekä urheiluharrastukset uinti ja jääkiekko.

– Olen Ville Käkelä Karviasta. Olen kaksikymmentä vuotta ja olen ollut syntymästäni asti heikkonäköinen, koska olen syntynyt keskosena. Näkövammani haitta-aste on 90 %, eli minut luokitellaan käytännössä sokeaksi. Tutussa ympäristössä osaan kyllä kulkea ja pärjään yksin, mutta oudommassa paikassa seuraan edellä olevaa henkilöä, jotta huomaan, tuleeko vaikka portaita.

Villen esimies Soile Hietanen kuvailee Villeä tunnolliseksi ja hyväntuuliseksi työntekijäksi. Viimeisen vuoden ajan Ville on pärjännyt työssään itsenäisesti ilman näkevää avustajaa. Nuorimies tekee kaupalla samoja tehtäviä kuin muutkin myyjät, ainoastaan kassatyöskentelyyn mies ei itsekään koe pystyvänsä.

– Aika paljon asiakkaat tarvitsevat apua, ja päivän mittaan on kyllä kiva kohdata asiakkaita, Ville kertoo ja saa Soilen muistelemaan erästä asiakaspalveluun liittyvää tapausta, joka vetää molempien suut hymyyn:

– Meille tuli kerran ostoksille eräs vanhempi näkövammainen herra, joka etsi tuloksetta jotakin tiettyä tuotetta. Mies pyysi Villeltä apua etsintään ja päivitteli, kun ei näe tuotteita kunnolla. Ville totesi siihen, että eipä näe muuten hänkään, mutta haeskellaan yhdessä.

Työpolkuja väliaikaisten ratkaisujen sijaan

Ville on yksi Pirkanmaan Osuuskaupalla työskentelevistä niin kutsutuista erityistä tukea tarvitsevista työntekijöistä. Osuuskaupalla erityisen tuen tarvetta ei ole määritelty tarkasti, vaan liikkeelle on lähdetty siitä ajatuksesta, että periaatteessa kuka tahansa meistä voi joskus tarvita työssään tavallista enemmän tukea. Elämäntilanteet muuttuvat, ja työntekijä voi kohdata haasteita, joiden vuoksi toimintakyky voi alentua tilapäisesti tai pysyvästi. Tuen tarpeen taustalla voi olla myös esimerkiksi kehitysvamma tai mielenterveysongelma.

Erityistä tukea tarvitsevia on työskennellyt käytännössä aina, ja tällä hetkellä pisin voimassa oleva työsuhde on alkanut vuosituhannen vaihteessa. Varsinainen erityistä tukea tarvitsevien työllistämisprojekti aloitettiin Osuuskaupalla vuonna 2017, jolloin kaupalle ja liikennemyymälöihin palkattiin useita hakijoita kausiluontoiseen työhön. Yhtenä motivaattorina projektin taustalla oli se, että haluttiin varmistaa, että työntekijä saa työstään asianmukaista palkkaa – tämä kun ei edes 2020-luvun Suomessa ole aina itsestäänselvyys. Viime kesänä Osuuskaupalla oli töissä jo yhteensä 27 erityistä tukea tarvitsevaa, ja tammikuussa Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskus PAEK myönsi Osuuskaupalle Vastuullinen työnantaja 2019 -tunnustuksen.

Jokainen on samalla viivalla

Karvian Salessa asiakkaat nostavat hattua sille, että Ville on päättäväisesti halunnut töihin Saleen. Hyllyjen välissä puhutaan, ettei päälle päin edes huomaa, että Ville ei näe. Hyvällä perehdytyksellä on ollut iso rooli siinä, että Ville pärjää kaupalla niin hienosti.

– Ensin selvitettiin, mitä Ville pystyy tekemään ja muokattiin tehtäviä sen mukaan. Kun perehdytyksen tekee kunnolla niin vaikka Ville tekisi miten pienen jutun meidän muiden puolesta niin se on aina muiden työkuormasta pois. Ja ihan jokaisen työntekijän kohdallahan esimiehen pitää katsoa miten työt sujuu; se ei muuta mitään, että on erityistä tukea tarvitseva, Soile toteaa.