Työ Salessa siivittää Kallen haaveita omasta kirjasta

Kalle Siltanen on juuri saanut vakituisen työn Pirkkalan ABC:n Salessa. Nuori herra haluttiin myymälään töihin, sillä hänen aloitteellisuutensa oli huomattu harjoittelujaksoilla. Apuna työn saamisessa oli myös Kehitysvammaiset Osatyökykyiset Palkkatyöhön (KOP) -hanke. 

Kalle saapuu työpaikalleen Pirkkalan ABC:n Saleen joka maanantai ja perjantai kello kymmenen. Työpäivä käynnistyy pakastekuorman purkamisella ja jatkuu yleensä pullokoneen siivouksella sekä teollisten tuotteiden parissa. Työt päättyvät yhdeltä.

– Ensimmäisenä työpäivänä piti kuunnella tarkasti tehtäviä, että mitä pitää tehdä milloinkin. Helppoa se kyllä oli, Kalle muistelee.

Harjoittelusta oikeisiin töihin

Kallen työura Pirkanmaan Osuuskaupalla alkoi vuonna 2018. Kalle opiskeli tuolloin Luovin erityisammattioppilaitoksen puhtaanapitolinjalla ja tuli Kolmenkulman ABC:n Saleen harjoitteluun hyllytystyöhön.

Keväällä 2019 Kalle suoritti työharjoittelun Pirkkalan ABC:n astiahuollossa ja valmistui pian tämän jälkeen koulusta. Kun työnhaku tuli ajankohtaiseksi, Kalle ilmoittautui KOP-hankkeen asiakkaaksi. Apuna oli työhönvalmentaja, jonka kanssa hän otti yhteyttä Pirkkalan ABC:hen. Kalle tiesi, että hänen reippautensa oli huomattu siellä, ja hänet haluttiin töihin.

– Olen tosi onnellinen siitä, että saan nyt työskennellä nimenomaan kaupan puolella enkä astiahuollossa. Minua jäi aina harmittamaan, jos lautanen tippui ja meni rikki, Kalle myöntää ja jatkaa:

– Lempitehtäviäni ovat pahvien kerääminen, hyllyjen siistiminen ja pakasteiden purku.

Pullokoneen korjaajaa ei ole tarvittu

Kallen työpanos on suuri apu myymälässä. Hänen työpäivänsä ovat pakasteiden kuormapäiviä ja muita vilkkaita vuoroja. Kun täsmätyöhön palkattu Kalle hoitaa hänelle osoitetut tehtävät, helpottaa se työkavereiden arkea, ja he voivat keskittyä esimerkiksi asiakkaiden palvelemiseen.

Kalle huolehtii pullokoneen viikoittaisesta huoltopesusta itsenäisesti. Vaikka tehtävässä on monta vaihetta, oppi Kalle sen nopeasti. Hänen työnsä tarkkuudesta kertoo myös se, ettei pullokoneelle ole kesän jälkeen tarvinnut kertaakaan tilata korjaajaa – työ hoituu niin tunnollisesti.

”Mitä me tekisimme ilman Kallea?”

Kalle on viihtynyt Salessa hyvin ja saanut tarvitessaan apua työkavereilta, joiden keskuudessa mies on todella pidetty. Kun Kallen vakinaistamisesta kerrottiin työpaikalla, oli kaikkien yhteinen riemu aitoa.

Joskus puheen tuottaminen ja ymmärtäminen on vaikeaa, mutta näihinkin haasteisiin Kalle on saanut hienosti työpaikalla tukea.

– Vaikeinta työssäni on se, kun tulee uusia tuotteita, joille en löydäkään paikkaa. Silloin minun täytyy kysyä neuvoa työkavereilta, Kalle pohtii.

Juuri tämän piirteen ansiosta Kalle saa esihenkilöltään Jani Äyhöseltä erityiskiitosta:

– Kukapa ei arvostaisi sellaista rohkeaa avunpyytäjää, jolta ei pulmatilanteessakaan mene sormi suuhun.

Oma palkka lämmittää mieltä

Ei ole mikään itsestäänselvyys, että Kalle on päässyt palkkatyöhön. Työnantaja voisi ottaa kehitysvammaisen myös avotöihin, jolloin kunnan sosiaalipalvelu maksaisi työstä pienen korvauksen. Silloin ei muodostu työsuhdetta työnantajan ja työntekijän välille eikä tekijä saa työntekijän suojaa, vaikka hän suorittaisi samoja tehtäviä kuin muutkin.

Kalle aikoo käyttää palkkaansa muun muassa itse kirjoittamansa kirjan kuluihin. Taitava piirtäjä haaveilee, että hänestä tulee vielä jonain päivänä sarjakuvataiteilija. Tiistaista torstaihin Kalle tavoittelee haavettaan taidepajalla Tampereella.

– En voi vielä paljastaa, millainen kirjastani tulee, Kalle myhäilee salaperäisesti.

Ihmiset lähellä sydäntä

Kallen mielestä on mukavaa tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Välillä hän törmää myös kaupan asiakkaisiin.

Jokin aika sitten Kalle auttoi asiakasta, joka ei löytänyt kaipaamaansa tuotetta. Ensin Kalle yritti etsiä sitä itse, mutta turvautui lopulta kollegan apuun.

– Kun keskityn omiin töihini, en saa mieleeni, missä päin kauppaa tavarat ovat, Kalle selittää.

”Olen totta tosiaan viihtynyt täällä”

Kalle on ollut toistaiseksi tyytyväinen työtehtäviinsä eikä kaipaa niihin vaihtelua. Hänellä onkin verrattain monipuolinen työnkuva, ja kaikki tehtävät onnistuvat hyvin.

Tarvittaessa työnantaja voi vakinaistamisen jälkeenkin soittaa työhönvalmentajalle, jos tarvitaan apua vaikkapa uuden tehtävän harjoitteluun. Työhönvalmentaja auttaa myös silloin, kun työpaikan pelisääntöihin tulee muutoksia ja halutaan varmistaa, että Kalle ymmärtää ne. Lisäksi työhönvalmentaja käy ainakin kerran kuukaudessa työpaikalla kysymässä kuulumisia.

– Kun herään kello kahdeksalta aamuisin, on ihan kiva lähteä töihin. Mitään huonoa en siinä näe. Sanoisinpa, että olen totta tosiaan viihtynyt täällä, Kalle lausahtaa.