Tamperelainen Marjut Viitala on POK-uransa aikana kokeillut kaikkea jauhelihan jauhamisesta pankkineuvojan tehtäviin. Kokenut konkari ilahtuu ihmisten kanssa olemisesta ja viihtyy siksi nykyään parhaiten Prisma-töiden ohella tarjoilijan hommissa.

Itsepalvelukassalla hikoili stressaantunut nuori nainen. Päivä oli ollut huono, ja nyt maksupääte ei huolinut pankkikorttia, vaan sylkäisi sen kerta toisensa jälkeen ulos sisuksistaan. Kassaa päivystänyt Marjut huikkasi vaivihkaa korvanappiinsa, että tuokaahan tänne suklaalevy. Sitten hän rauhoitteli asiakasta, pahoitteli teknistä vikaa ja ojensi lopulta hänelle suklaalevyn korvaukseksi kurjasta tilanteesta.

– Seuraavana päivänä postilaatikosta löytyi palautelappu, johon nainen kiitosten kera oli kirjoittanut, että olen ”ehkä maailman ihanin myyjä”, Marjut hymyilee.

Asiakkaiden kanssa on jopa juotu ylioppilaskahveja

Vastaavia kohtaamisia Marjutin uralle on mahtunut paljon. Iloinen, empaattinen ja räiskyväkin asiakaspalvelija on 31-vuotisen POK-uransa aikana ehtinyt muuntautua moneksi. Myyjänä toimimisen lisäksi hän on myös esitellyt lisäravinteita Prisman urheiluosastolla, jauhanut lihaa palvelutiskillä, kiertänyt Suomea bonusneuvojana, paistanut silakoita ruokaravintolassa ja sekoitellut drinkkejä S-ryhmän yökerhoissa.

– Tartun mielelläni erilaisiin mahdollisuuksiin. Tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa enkä säikähdä pienistä. Esimerkiksi silloin, kun markat vaihtuivat euroihin, vietin viikkokaudet S-Pankin palvelupisteellä pähkäilemässä mummojen kanssa, miten uusi valuutta vaikuttaa heidän yhtiövastikkeisiinsa, Marjut muistelee.

Niin ikäihmiset kuin muutkin ovat aina pitäneet Marjutin palveluasenteesta. Joistakin asiakkaista on tullut niin läheisiä, että Marjut on kutsuttu syntymäpäiville ja lasten ylioppilasjuhliin.

– Kerran yksi pappa toi minulle Virosta tuliaisena täyspitkän pellavaliinan. Se on niin suuri aarre, etten ole raaskinut koskaan oikein käyttääkään sitä, Marjut kiittelee.

Työasu vaihtui cocktailmekkoon, kun kutsu kävi juhlavastaanotolle

Heittäytyvä asenne on tuonut uran varrelle monia tähtihetkiä. Työnantajat ovat muistaneet Marjutia lahjoilla. Esimerkiksi Pirkanmaan Osuuskaupan ryhmäpäälliköltä 30 vuotta sitten saatu Fiskarsin juustohöylä on edelleen päivittäisessä käytössä.

Vuonna 1999 Marjut oli työkaverinsa kanssa Helsingin juhlavuoden tapahtumassa Senaatintorilla esittelemässä Pirkanmaan Osuuskaupan toimintaa. Samalla reissulla iloinen asiakaspalvelija pääsi työkaverin kanssa kaupungintalon juhlavastaanotolle.

– Työpäivän jälkeen puettiin äkkiä juhlamekot päälle ja suunnattiin sitten cocktailkutsuille! Se oli hieno tilaisuus, jossa oli mahtavat tarjoilut ja upeita esiintyjiä. Kutsukortti on yhä tallessa, Marjut iloitsee.

Marjutia ei ikä hidasta: ura kulkee omaa polkuaan

Työkavereita Marjutin ennakkoluulottomuus ihastuttaa ja ihmetyttää. Monelle Osuuskaupan kaverille juuri vakiintunut työnkuva tuo turvan ja jatkuvuuden tunnetta, mutta Marjut ei halua jämähtää paikoilleen.

– Nytkin olen menossa takapuoli edellä puuhun. Monet ravintolapuolen työntekijät haluavat iän karttuessa siirtyä kaupan kassalle, mutta minä toimin päinvastoin. Selkäni ei enää oikein kestä kassalla istumista, joten Prisman myymälähommien lisäksi teen nykyään paljon tarjoilijan töitä ravintola Kivenheitossa, 54-vuotias monitaituri kertoo.

Työnantaja on tukenut haastavissa elämäntilanteissa

Marjut kiittelee Pirkanmaan Osuuskauppaa siitä, että monipuolinen urapolku on ollut mahdollinen. Työnantaja on aina myös ollut valmis joustamaan elämäntilanteiden mukaan. Kun Marjutin tytär syntyi 1990-luvun puolivälissä ja kun perheessä on myöhemmin ollut surua ja sairautta, tuntilistoja ja työtehtäviä on muokattu tarpeisiin sopiviksi.

– Varsinkin nykyään työntekijää kuunnellaan ja arvostetaan, ja tiedottaminen toimii hyvin. 1990-luvun lama-aikaan työkulttuuri oli vielä hajanaisempaa, ja välillä työntekijöiltä odotettiin mahdottomia. Tänä päivänä sellaista ei ole lainkaan. Jopa työvaatteiden suunnittelussa kuunnellaan meitä käyttäjiä, eikä tarvitse hikoilla kirkkaankeltaisissa, joustamattomissa kamppeissa, Marjut naurahtaa.

– Myös kouluttautumismahdollisuudet ovat vertaansa vailla. Suosittelen lämpimästi Pirkanmaan Osuuskauppaa työelämäänsä aloittaville nuorille. Esimiehet huomioivat yksilölliset toiveet, joten uralla voi edetä vaikka kuinka pitkälle, uratykki lisää.

Suunnitelmissa siintää oma pikku kuppila

Tällä hetkellä Marjut on osa-aikaisella sairauslomalla kipeän selkänsä vuoksi ja tekee töitä 20 tuntia viikossa. Vielä hän ei suinkaan suunnittele jäävänsä lopullisesti lepäilemään. Baarityö lukuisine ihmiskohtaamisineen on niin antoisaa, että jonain päivänä Marjut haluaisi omistaa oman pikku kuppilan.

– Minulla on yrittäjän ammattitutkinto ja kaikki suunnitelmat pubia varten valmiina, mutta tässä maailmantilanteessa arvostan vakaata työpaikkaa Pirkanmaan Osuuskaupalla. Voi olla, että oma ravintola olisi ajankohtainen sitten eläkkeellä, Marjut haaveilee.