Kuka olet ilman titteliäsi? Ihmisten työpaikan mallit kertovat

Suomen huipulla nyrkkeilevää Emmaa ei vielä tunnisteta Amurin Salen hyllyjen välissä. Hoikan naisen ruhjeiset kasvot keräsivät työpaikalla alkuun pitkiä katseita, ja Emma olisi halunnut selvyyden vuoksi kiinnittää nimikylttinsä tilalle lapun, jossa lukee ”nyrkkeilijä”. Sitä Emma voikin olla ennen muuta, kun myyjän työ joustaa urheilijan rytmiin. Oikea työ ja tahti on löytynyt myös alaa vaihtaneelle pyöräilevälle perheenisälle ja restonomiopiskelijalle, joka ei tee harrastuksestaan numeroa.

Emma Jokiaho on tekijänainen. Reilut puolitoista vuotta sitten tyyppi otti kotonaan Alajärvellä puhelimen käteen ja soitti Tampereen Voimailuseuraan. Puhelua seurasi muutto Tampereelle ja paikka samassa valmennustiimissä Mira Potkosen kanssa olympiavalmentaja Maarit Teurosen opissa. Viime vuonna SM-pronssi.

Menestys on toki vaatinut muutakin kuin puhelinlankojen liverrystä. Emmalla on pitkä urheilutausta: yksi vuosikymmen vierähti ensin lentopalloilijana. Nykyään hän treenaa joka arkipäivä kahdesti ja lauantaisinkin kerran. Treeni on monipuolista fysiikkaharjoittelua, eri lajeja sekä sparrailua. Sunnuntaisin huilataan – tai ollaan töissä.

– Kun muutin Tampereelle, Pirkanmaan Osuuskaupalle hakeminen tuli luonnostaan, sillä mulla oli jo aiempaa kokemusta ABC:llä työskentelystä. Amurin Sale valikoitui työpaikakseni sattuman kautta, mutta se on osoittautunut erittäin hyväksi valinnaksi. Halli on lähellä ja pääsen töistä nopeasti treeneihin, Emma kertoo.

– Kun kauppa on pieni, niin työtehtävät ovat monipuolisia. Teen asiakaspalvelua kassalla ja muualla myymälässä, hyllytän ja puran tavaraa. Siinä hyvästä fyysisestä kunnosta on apua. Toisin kuin voisi luulla, nyrkkeily on lajina oikeasti aika sosiaalinen, ja puheliaana persoonana osaan ottaa asiakkaat huomioon ja jutustella, Emma hymyilee.

– Nyrkkeily on harrastuksena haastava. Kyllä mä monesti olen miettinyt, että mitä hittoa mä olen oikein kuvitellut, mutta haluan näyttää itselleni, mihin minusta on. Nyt on sen aika.

Kameran edessä ennakkoluuloja karistamassa

Hurja treenimäärä vaatii vastapainoksi palautumista, mutta nukkujana Emma ei ikävä kyllä ole mitalitasoa. Työvuorot hän on kuitenkin aina saanut sumplittua siten, että viikkoon mahtuu myös riittävästi treenistä ja työstä palautumista. Työvuorosuunnitteluun ja työntekijöiden yksilöllisiin tarpeisiin on Osuuskaupalla kiinnitetty viimeisen vuoden aikana yhä enemmän huomiota.

– Myös työporukka Salessa on ollut harrastukseni suhteen kannustava ja ymmärtäväinen. Tavoitteellinen treenaaminen vaatii tukea työyhteisöltä ja perheeltä, Emma sanoo.

Ennakkoluulojakin maalaistyttö kertoo kohdanneensa.

– Olen perheessäni ensimmäinen, joka oikeasti harrastaa. Vanhempien sisarusteni urheilut on urheiltu navetassa. Kyllä naisihmisen nyrkkeily herätti alkuun ihmetystä joissakin tuttavissa, ja kasvojen pilalle menoa pelättiin. Nyrkkeily ei ole kovin mediaseksikäs laji, ja sen haluaisin muuttuvan.

Kilpanyrkkeilyn valokeilaan tuominen oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi Emma ilmoittautui työnantajansa rekrymalliksi.

Esimies vinkkasi Emmalle kuvauksista. – Vaikka en koekaan olevani hyvä kameran eessä, lähdin innolla mukaan.

Hetken mielijohde vei malliksi

Pirkanmaan Osuuskaupan uusi, Ihmisten työpaikka -nimeä kantava rekrytointimarkkinoinnin konsepti korostaa kunkin työntekijän omaa persoonaa työminän takana. Konseptia varten järjestettiin mainoskuvaukset, jonka kasvoiksi pyydettiin Pirkanmaan Osuuskaupan työntekijöitä. Hakemusten perusteella valittiin seitsemän innokasta, jotka halusivat mukaan oman, tärkeän harrastuksensa kanssa.

– Pirkanmaan Osuuskaupalla työskentelee tällä hetkellä noin 3 000 henkilöä, ja yrityksen toimintaa ohjaa vahvasti työntekijöiden hyvinvointiin satsaaminen. Oli luonnollista, että mallit haettiin omasta henkilökunnasta anonyymien kuvapankkikasvojen sijaan. Näin esille saadaan tärkein, aidot POK:n ihmiset titteleiden ja työtakkien takaa, kertoo Pirkanmaan Osuuskaupan ihmisten ja kulttuurin johtaja Sari Pelli.

Peter Lampinen haki mukaan hetken mielijohteesta.

– Jotenkin löydän itseni aina pikkuisen epämukavista tilanteista, ujoksi itseään väittävä Peter nauraa.

Epämukavuusaste saavutti väliaikaisen huippuunsa juuri ennen mallien kuvauksia. Maastopyöräilyä harrastava Peter oli ottanut pyörän työpaikalle mukaan auton takakontissa, mutta kun tuli aika lähteä polkemaan kuvauspaikalle, kaveri huomasi pyöränavainten jääneen kotiin. Pälkähästä pelasti vaimo, joka pääsi pikana tuomaan avaimet ja auttamaan pyöräilijän kuvauspaikalle – autolla ja minuutilleen aikataulussa.

Peter sanoo löytävänsä itsensä usein epämukavista tilanteista. – Olen kuitenkin saanut niistä itsevarmuutta. En enää jännitä muiden mielipiteitä.

Perhe laittoi stopin iltatyölle

Vaimo ja lapset liittyvät myös siihen, miksi Peterin urapolku sai alkuvuonna yllättävän käänteen.

– Olen työskennellyt seitsemisen vuotta POK:lla ravintolapuolella ja saanut monenlaisia kehittymismahdollisuuksia: olen saanut kouluttautua työn ohella ja pääsin jo nuorena ravintolapäälliköksi, mielipiteeni on otettu huomioon ja niitä on kuunneltu. Ilmapiiri on ollut aina hyvä. Sen vuoksi en epäröinyt tai pelännyt kertoa omalle esimiehelleni viime vuonna, etten pystynyt enää olemaan täysillä mukana iltapainotteisessa ravintolatyössä, Peter kertoo.

2- ja 4-vuotiaat valvottivat ja vaimo oli palaamassa takaisin työelämään. Jonkin oli muututtava, ja se jokin oli työ.

Elämäntavasta tuli Tampereella harrastus

Nykyisen tehtävänsä työpaikkailmoituksen Peter ohitti kerran ja vielä toisenkin. Jokin ilmoituksessa jäi kuitenkin kutkuttamaan, ja ravintolapäällikkö palasi lukemaan sen vielä kolmannenkin kerran.

– Sen jälkeen jätin hakemuksen sisään. Minulle oli itsestään selvää, että haen paikkaa POK:n sisältä, mutta toimialan vaihto ravintolasta kaupan puolelle tuli itsellenikin puskista, hän muistelee.

Uusi työ heti valmiin tuoreruoan projektipäällikkönä alkoi tammikuussa, ja työpöydällä on tällä hetkellä ruokakaupoissa tuoreena pakatut valmiit ateriat sekä niihin liittyvät syksyn valikoimavaihdokset ja uusien konseptien suunnittelu yhdessä tiimin kanssa.

Asiantuntijatyön joustava työaika on helpottanut työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista merkittävästi. Harrastukselle ei kuitenkaan edelleenkään ole niin paljon aikaa kuin toivoisi.

– Enkä minä pyöräilyä harrastuksena ole vielä pitkään pitänytkään. Pyöräily oli lapsena maalla asuessani tapa liikkua. Sitä se oli silloinkin, kun aloin Tampereella kulkemaan työmatkoja pyörällä. Harrastukseksi se muuttui, kun lähdin polkemaan joitakin vuosia sitten maastoon, Peter kertoo.

Maastopyöräilyharrastus on tällä hetkellä satunnaista ja elää oman jaksamisen ja perheen rytmin mukaan. Väsyneenä voi tehdä kevyen lenkin maisemia katsellen ja palautua ennen nukkumaanmenoa. Vapaapäivänä voi ajaa raskaammin umpimetsässä. Enää Peter ei ota paineita harrastuskertojen satunnaisuudesta, mutta näin ei ole aina ollut.

Kuvausten jälkeen Peter ja muut mallit vietiin syömään Puisto-ravintolaan, jossa Peter käy mielellään vapaa-ajallaankin. Osuuskaupalla työskentelevät saavat henkilöstöetuna –25 prosenttia ruoasta ja juomasta kaikissa S-ryhmän ravintoloissa ympäri Suomen.

Irti vapaa-ajan paineesta

Uralla etenemistä, kukoistavaa perhearkea, tavoitteellista harrastamista, itsensä ylittämistä, huipuksi kehittymistä. Superihmisiä tarjoillaan meille päivittäin monissa eri kanavissa. Suurimmat paineet harrastamisesta Peterille asetti kuitenkin mies itse.

– Kilpailuhenkisenä ihmisenä ja jalkapalloa sekä salibandyä harrastaneena mulla oli jossain vaiheessa paineita harrastamisesta. Etenkin silloin, kun aloitin maastopyöräilyn, innostuin alkuun hirmuisesti ja kalenteroin itselleni useita treenikertoja viikon varrelle. Sitten kun en väsyneenä pystynyt niitä suorittamaan, kannoin saamattomuudestani syyllisyyttä, Peter muistelee.

– Nyt olen kuitenkin alkanut ajatella asiaa eri kantilta. Hyväksyn sen, että mun elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, että harrastaminen onnistuu vain satunnaisesti. Nautin niistä kerroista, kun ehdin harrastaa, ja siitä, että pääsen nyt töistä sellaiseen aikaan, että pystyn viettämään paremmin aikaa lasten kanssa. Muutaman vuoden kuluttua lapset ovat isompia ja harrastus- ja työmahdollisuudet ovat varmasti erilaiset.

Elisa (kuvassa vasemmalla) ammentaa inspiraatiota harrastukseensa Instagramista.

Hifistelyä – mutta rennosti

Superihmisen tai -harrastajan viitasta kieltäytyy myös täysin toisenlaisessa elämäntilanteessa oleva opiskelija ja ABC:n palveluvastaava Elisa Syvänen. Elisa harrastaa ruoanlaittoa ja leipomista, ja oli ensimmäinen muutamasta kymmenestä POK:n työntekijästä, jotka ilmoittautuivat halukkuutensa osallistua rekrymallikuvauksiin.

Korona toi kotoilun, jauhot vietiin hyllyistä, ja moni oppi leipomaan ja laittamaan ruokaa päivittäin. Mikä siitä sitten tekee harrastuksen?

– Hifistely, väittää Elisa.

– Ruoanlaitto sopii harrastuksena kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ruoasta ja haluavat käyttää siihen aikaa. Minulla aikaa kokeelliselle keittiölle on lähinnä vapaapäivinä. Hifistelymielessä kokkaamisen aloitin muutama vuosi sitten, kun kiinnostuin alasta enemmän.

Hifistely ei kuitenkaan tarkoita Elisalle ryppyotsaista pipetöimistä. Tästä hyvänä esimerkkinä on tarina kuvauspäivältä: Elisan aikomuksena oli valmistaa rekrykuvauksiin rekvisiitaksi leivonnaisia, mutta kiire yllätti ja työpaikalta henkilökunta-alennuksin mukaan napattu donitsi sai toimittaa leipurin taidonnäytteen virkaa. Ei paineita.

Elisan bravuuri on focaccia, jonka salaisuus on onnistunut kohotus. – Päälle kannattaa kokeilla oliivien sijaan välillä vaikkapa aurinkokuivattuja tomaatteja.

Urapolulla oikeassa paikassa

Viisi vuotta sitten Elisa aloitti hommat liikennemyymälätyöntekijänä Orituvan ABC:llä.

– Olen hyvä esimerkki siitä, miten samalla työnantajalla voi siirtyä elämäntilanteen muuttuessa työhön toiselle paikkakunnalle ja harrastuksesta voi tehdä jopa työn, Elisa hehkuttaa.

Tampereella suoritettavien restonomiopintojen myötä työpaikaksi vaihtui pari vuotta sitten Lahdesjärven ABC. Hiljattain Elisa otti myös uuden askeleen urapolullaan, kun hän pääsi tehtävään, jossa hän vastaa liikenneaseman ravintolatoiminnasta ja vuorosta.

Opintojen ja harrastuksen myötä ABC:n keittiöstä nousevien annosten laadunvarmistus käy kätevästi, ja Elisan haaveissa siintää paikka ravintolapäällikkönä. Mahdollisuus siihenkin urapolun käänteeseen on POK:lla olemassa.

– Koen olevani tällä hetkellä elämässäni ja työssäni juuri oikeassa paikassa, iloinen Elisa sanoo.

Viikonlopun suunnitelmissa Elisalla on ruoanlaitto rennosti ilman reseptiä. Se onkin taito – niin ruoanlaitossa kuin elämässä yleensäkin. Ja valmiit donitsit varasuunnitelmana toimii takuuvarmasti.

– – –

POK:n rekrymalleja on voinut bongata kesäkuun lopusta alkaen avoimia työpaikkoja koskevista työpaikkailmoituksista ja rekrymainoksista. Lue lisää uratarinoita kaupalta ja ravintoloista ja hae Emman, Peterin tai Elisan työkaveriksi osoitteessa pokrekry.fi.