Hävikkiruoan viimeinen etappi vahvistaa yhteisöllisyyttä

Ruokajonossa tavataan tuttuja ja jelpataan kaveria. Ruoka-avun kautta jaettiin alkuvuonna noin 160 000 lounaan verran Pirkanmaan Osuuskaupan toimipaikoissa myymättä jäänyttä, käyttökelpoista ruokaa.

Pienten, laminoitujen vuoronumerolappusten jako alkaa pihalla hieman ennen h-hetkeä. Nokian kesätaivas tiputtaa reippaasti. Numerot jaetaan summamutikassa, joten sateeseen ei tarvitse tulla etukäteen jonottamaan. Lapun kanssa siirrytään sisälle odottamaan omaa vuoroa. Odottamaan istuvan isoäidin hartiat ovat sateesta märät. Hänen kädessään on numero 81.

– Tällä ei kyllä saa kuin lämmintä kättä.

Kauppojen lahjoittamaa hävikkiruokaa on jaettu Nokian helluntaiseurakunnan toimesta jo viiden vuoden ajan. Toiminnan alkaessa jaettavalle ruoalle riitti pari pöytää, nyt jono kulkee kymmenen jollei viidentoista pöydän vieritse. Saman verran on myös jakelun järjestäviä vapaaehtoisia ja työllistettyjä.

Toiminta on tehokkaasti organisoitua: Kun lasti saapuu pakettiautolla, vapaaehtoiset kantavat laatikot sisään ja asettelevat ruoat tuoteryhmittäin pöytiin. Sen lisäksi irtotavara, kuten perunat ja croissantit jaetaan muovipusseihin ja pahvit lajitellaan keräykseen. Kun kaikki on valmista, tila näyttää pieneltä ruokakaupalta. Vapaaehtoisten mielestä paremmalta kuin huono kyläkauppa, ja valikoiman kirjoa katsoessa on myönnettävä, että vertaus on mitä osuvin.

Jokainen on tervetullut

Jono alkaa liikkua. Vuoronumeroita kuulutetaan tasaiseen tahtiin. Paikalle saapunut perhe pakkaa kassiinsa leipää, salaattia, pekonia, kermaa ja manchego-juustoa. Kassista pilkistää myös kurkku, jonka toinen pää on leikattu pois. Tällä kertaa aineksista ei taida syntyä perheen isän hävikkiruokabravuuria, meksikolaista. Työttömiksi jääneet vanhemmat käyvät hakemassa ruoka-apua kahdesti viikossa, ja mukana kulkee esikouluikäinen tyttö. Ruoka-avun järjestäjillä on tapana antaa tytölle oma vuoronumero ja laittaa jotakin hyvää syrjään tätä varten. Tällä kertaa herkku on pikkuinen jugurtti.

Toiminnassa mukana olevan vapaaehtoisen mukaan lapsiperheiden määrä jonoissa on lisääntynyt. Perheen äiti, kokki, kertoo käyvänsä hakemassa ruoka-apua, jotta elämä tukien varassa ei olisi liian tiukkaa. Kenenkään pankkitietoja ei ovella tarkistella. Ruoka-avun järjestäjät luottavat siihen, että jonoon tullaan vain, jos siihen on aidosti tarvetta, ja tietävät, että jos ruoka-apua ei tarjottaisi, joutuisi osa avun tarpeessa olevista olemaan kokonaan syömättä.

Hävikkiä vähennetään monin keinoin

Osa jaettavasta hävikkiruoasta on peräisin paikallisesta S-marketista, joka lahjoittaa säännöllisesti tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys on menossa pian umpeen. Parasta ennen -päiväystä voisi kutsua laatutakuun eräpäiväksi, mutta tuotteet ovat useimmiten vielä sen jälkeenkin täysin käyttökelpoisia. Koko Pirkanmaan alueella osuuskauppa lahjoittaa hävikkiruokaa yli 20 yhteistyökumppanille, joiden kautta ruoka päätyy apua tarvitseville. Tammi–kesäkuussa 2019 lahjoitetun ruoan määrä oli 80 626 kg.

Poisheittohävikin määrä on vähentynyt hieman viime vuoteen verrattuna. Kaupat lahjoittavat hyväntekeväisyyteen edelleen kaiken yli jäävän ruoan, mutta hävikkiä syntyy aiempaa vähemmän, sillä yhä useammat asiakkaat osallistuvat hävikkitalkoisiin valitsemalla ostoskoriinsa punalaputettuja alennustuotteita. Moni tiedostaa, että tällaisen tuotteen valitseminen on paitsi säästöä myös ympäristöteko. Ruokahävikki on vähentynyt osaltaan myös laajennettujen aukioloaikojen ansiosta, ja tuotteiden menekkiäkin pystytään ennustamaan koko ajan tarkemmin.

Ruoka-avulla on myös sosiaalinen merkitys

Ruokajonoissa jaettavan ruoan määrä vaihtelee: joskus tavaraa tulee enemmän, toisinaan taas vähemmän. Aina ruokaa ei riitä kaikille jonottajille, mutta kun ulko-ovi käy Nokialla viimeisen kerran, näkyy lähtijän kasvoilla levollinen hymy. Nainen jää pitämään sadetta katoksen alle ja tulee juttelemaan ennen kuin pakkaa tavarat rollaattorinsa kyytiin.

– Mulle on se ja sama, saanko yhtään mitään. Tunnelman takiahan minä täällä käyn, hän vakuuttaa.

Sama viesti toistuu myös muiden iäkkäämpien asiakkaiden puheissa. Paikalle ei tulla vain hakemaan ruoka-apua, vaan myös tapaamaan muita ihmisiä. Ruoka-apu yhdistää paikkakuntalaisia ja saa yksinäiset ulos kodeistaan jopa koiranilmalla. Kuulumisten vaihtoa tahdittaa haikea haitari – ja joskus jopa yhteislaulut.

– Tää porukka on ihan mahtava. Kato nyt totakin, nainen nyökkää kohti pakettiauton kuljettajaa, joka tekee ruokalahjoitusten noudot kaupoista omaan laskuunsa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kuljettaja naurahtaa vaatimattomasti ja moikkaa hyvästiksi naiselle, joka nostaa perunapussinsa maasta ja kertoo lähtevänsä seuraavaksi viemään vanhaa kenkäparia hyväntekeväisyyteen.