Koikkarin vakiokasvot Timo ja Raipe eivät hyvää vaihda

Vastikään koulunsa päättänyt Timo Pensasmaa aloitti työt Koivistonkylän EKA-marketissa kahta päivää ennen myymälän avajaisia vuonna 1977. Timo on kulkenut myymälässä vuosien varrella kolmen eri työnantajan vaatteissa ja nähnyt käytävillä niin missejä kuin kiekkolegendojakin. Mutta mikä ihme sai aikanaan väen jonottamaan ämpärit kädessä?

Koivistonkylän Prisma viettää lokakuussa 10-vuotissyntymäpäiviään, mutta itse kaupparakennuksella ikää on yli neljäkymmentä vuotta. Lähes koko taipaleen on nähnyt käyttötavaraosaston myyjä Timo, joka on työskennellyt Koikkarissa miltei koko työuransa: Euromarket-aikana yksi vuosikymmen vierähti Salon Euromarketissa, mutta kun paluu Pirkanmaalle tuli ajankohtaiseksi, asemapaikaksi vakiintui mikäs muukaan kuin vanha kunnon Koivistonkylä.

– Meillä on töissä mahtava yhteishenki, ja sen takia töihin on ilo tulla. Se auttaa jaksamaan huonompinakin päivinä, Timo kertoo.

– Välillä työ on hektistä, korvanappi soi ja ärsykkeitä tulee paljon. Nuorempana tein myyntipäällikön tehtäviä, mutta nyt, kun ikää on tullut, myyjän titteli ja vastuut riittävät vallan mainiosti.

Juoma- ja marjakaupan vaarat

Myyjän työ ei ole ainoa pesti, jonka Timo taitaa. Työuransa alussa hän keräsi yhden talven kärryjä EKAn pihalta ja siirtyi sen jälkeen pullonpalautukseen, jossa pullot laskettiin ja pantti maksettiin käteisellä asiakkaalle. Pulloihin liittyy myös muisto ajalta, jolloin hän toimi varastotehtävissä:

– Juomat olivat 80-luvulla sisäänvetoartikkelimme. 24 pulloa sai 4,95 markalla, ja sitä vissyä sitten kanssa meni. Yhteen lavaan mahtui viitisenkymmentä koria, ja yhdenkin työvuoron aikana ajoin kokonaiset 68 lavaa myymälään ja kuskasin pullonpalautuksesta 80 lavallista tyhjiä koreja trukilla varastoon. Ne olivat lasipulloja, mikä tuli kaikille selväksi viimeistään silloin, kun eräs varastomies tipautti tuhannen pullon lavan trukista lattialle. Tuhannen pirstaleiksi.

– Siihen aikaan talossa oli enemmän työntekijöitä; varastossakin tusinan verran, sillä tuotteet piti hinnoitella käsipelillä. Ajan henki oli, että myymälän puolella oli enemmän henkilökohtaista palvelua, ja palvelun laatuunhan me Osuuskaupalla panostamme yhä tänäkin päivänä.

Marjanmyynnistä Timo muistaa ennätyspitkät jonot:

– Koikkarihan on kolmen jalkapallokentän kokoinen talo. Mansikkaa myytiin aikanaan aivan peränurkassa, josta jono kulki pääkäytävää pitkälle ulos saakka. Lähemmäs pari tuntia siinä joutui jonottamaan oman ämpärin kanssa. Se otti joillakin vanhemmilla asiakkailla terveyden päälle, ja yksi valitettava sairaskohtauskin jonossa nähtiin.

Kaikkien aikojen tapahtuma

Menneillä vuosikymmenillä talon yläkerrassa oli kalustekauppa, jossa tapahtumia oli joka kevät: kulloinenkin Miss Suomi kävi esittelemässä joustinpatjoja ja muita tuotteita. Marketin puolelle taas pystytettiin kerran tai kaksi vuodessa pitkä lava, jolla pidettiin muotinäytös.

Historian suurin tapahtuma oli tietenkin talon avajaiset, joihin suuntasi myös Koikkarin kasvatti Raipe Helminen:

– Se oli poikkeuksellista. Avajaisissa oli varmaan kaikki. Eihän sellaista jättiläiskauppaa aiemmin ollut olemassakaan, ja kaikkihan sen halusi nähdä.

Raipe muistelee ostaneensa avajaisista karkkia.

– Rahaa ei kauheasti ollut käytössä, ja jos sitä jostain sai, niin karkkiinhan se meni. Nykyään ostoskori on pääasiassa terveellinen. Kyllä sitä fiksusti yrittää syödä, mutta ainahan sinne joukkoon voi jotain muutakin eksyä.

Mitä yhteistä on Timolla ja Raipella?

Perinteinen kivijalkakauppa, ja kaikkein mieluiten Koikkarin Prisma on se, jossa Raipe tykkää ostoksensa tehdä.

–  Siihen kauppaan pystyn menemään ja löydän sieltä, mitä etsinkin. Koikkarin Prisma on ainoa kauppa, jossa tiedän, missä mikin tavara on. Mutta voisihan sitä ruoan verkkokauppaakin joskus piruuttaan kokeilla.

Vuosien varrella Timon ja Raipen polut ovat ristenneet Prismassa monta kertaa, mutta taustalta paljastuu toinenkin yhdistävä tekijä: myös kiekkolegenda on nuorena poikana hakenut EKAan töihin, mutta paikka jäi harmillisesti saamatta. Taskurahaa kilahtelee kaupalta nykyään Bonusten muodossa, ja Bonusten käyttökohde on tismalleen sama kuin Timolla:

– Ruokaostoksiin ne on pääasiassa käytetty, mutta nyt on kyllä säästettykin. Bonukset on ihan hyvä säästökeino, Raipe pohtii.

 

Koivistonkylän Prisman synttäreitä vietetään 8. – 11.10. Kurkkaa synttäriohjelma täältä.